Vapriikin pyöräilyseminaari 13.4.2008

Pyöräilyn ylistyslauluja

Dosentti Osmo Pekonen on savolainen, joten hänen esitykseensä Juhani Ahosta ja pyöräilystä Pariisissa ei tarvinnut suhtautua vakavasti. Pekonen ruoti Ahon Columbus-pyörän kokemuksia Boulognen metsissä ja Place de l’Etoilella kuin matematiikan tehtävää. Hän kertoi myös omista kokemuksistaan pyörämatkoilta Ranskasta, ja kuvaili pyörän symbolimerkityksiä elämää ylläpitävänä voimana. Hän ei voinut kuvitella Aatamia ja Eeva ilman omenapuuhun nojaavia polkupyöriä – muutenhan paikka ei olisi ollut paratiisi.

Antero Raevuori on tunnettu urheilukirjailija, ja hän vertasikin pyöräretkeilyä Tour de Franceen muutamien valaisevien kuvaparien avulla. Nykypäivän pyörämatkailija on Ranskassa samojen ongelmien, mutta myös samojen ilojen edessä kuin kilpapyöräilijät vuosisadan alussa. Silloinhan kilpailun kiireessäkin oli aikaa pysähtyä nauttimaan ravintolapöytään pitkä lounas, jonka kuluessa saattoi kerätä ympärillä parveilevien kaunottarien puhelinnumeroita. Ihan niin kuin tämän päivän pyörämatkailijakin.

Pyörän ja viinin liitto

Viini ja ruoka kuuluvat pyöräilykulttuuriin edelleenkin. Suomen Ranskan instituutin johtajana toiminut Tarmo Kunnas on järjestänyt lukuisia ilmeisen hauskoja pyöräretkiä Ranskan ihanimmille alueille. Hän on kokemuksesta oppinut, että 25 kilometrin ajon jälkeen on hyvä ottaa neljänneslitra viiniä ja syödä vähän huikopalaa. Pyöräretkeilijää ei vatsan kasvaminen uhkaa, vaikka useamminkin söisi. Kunnas on tunnettu nautintojen puolestapuhuja, ja nautintona hän pitää myös ajamista viljalakeuksien halki mistraalia vastaan. Ylipäätään kaikki, mitä voi tehdä pyöräillessä, on nautinnollista, ja harhaanajo eritoten. Kunnaksen teorian mukaan älykin on kokovartalokokemus, ei vain jotakin korvien välissä.

Edellä olevat esiintyjät ovat Oskari Jalosen seuran jäseniä. Se on suomalais-ranskalaisia pyöräilysuhteita edistävä seura, jonka tavoitteet eivät ole urheilulliset, vaan sivistykselliset ja gastronomiset. Seuran suojeluspyhimys on ranskalainen renessanssikirjailija Rabelais. Oskari Jalonen oli suodenniemeläinen kauppias, jonka vanha “kauppahuone” on edelleen Suodenniemen keskustassa. Kun talolle tehtiin 80-luvulla suursiivous, se oli valmis ottamaan vastaan monia suomalais-ranskalaisten kulttuurisuhteiden edistäjiä. Talo tarjosi vielä viime vuosiin asti Klubit ja Työmiehet pyöräretken, saunomisen ja illallisen päätteeksi halukkaille.

Kaikenlaisia taiteilijoita

Vesa Karonen on tutkinut kirjailijoiden pyöräkokemuksia. Nyt tarkastelun kohteena oli Kalle Päätalo, joka hankki ensimmäisen pyöränsä 11-vuotiaana, oppi heti vemputtamaan ohjaustankoa niin että pyörä pysyi pystyssä, eikä sitten tahtonut millään malttaa öitänsäkään ajamiselta nukkua. Kalle vinkaantui näyttämään ajamisen mallia naapurikylän pojille, jotka suutuspäissään löivät puisen takalokasuojan pirstaksi niin että sälöt puhkoivat kumin, eikä Kallella ollut varaa korjata rengasta ennen kuin neljän vuoden päästä, kunnan jauhoilla kun piti perhettä elättää.

Tutkija Tiina Männistö-Funk on tutkinut kansanperinteen keruun ja museoiden kokoelmien antamien tietojen pohjalta itsetehtyjen pyörien roolia 1800-luvulla. Ylioppilaiden ja ylemmän luokan hankkimien tehdasvalmisteisten isopyöräisten rinnalla eli rikas omatekoisten pyörien kulttuuri. Eritoten maaseutuväestön piirissä osattiin rakentaa kärrynpyöriä ja muita tarvekaluja, ja nähtyjen mallien mukaan rakenneltiin usein kömpelöitä ja raskaskulkuisia polkupyöriä, joiden huomioarvo oli suurempi kuin käyttöarvo. Näitä pyöriä rakenneltiin Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa, siellä missä yrittäjyys edelleenkin on innokasta.

Akustikko Mikko Kylliäinen kertoi pyöräilymusiikista. 1800-luvun lopussa pyöräilyn ihmeellisyydestä riitti puhetta, ja pyörä oli siksi sopiva joutuisan musiikin aiheeksikin. Muutamat pyöräilyklubit Suomessakin sävellyttivät itselleen oman marssin, ja vaskiryhmän tahdittamana oli hyvä järjestää paraateja ja taitoajoja. Pyöräilyyn luontevasti liittyvä romantiikka innoitti myös riimittäjiä ja säveltäjiä, joiden tuotoksia hyräillen niin isopyöräisellä kuin tandemilla ajostakin tuli entistä huvittavampaa. Tunnetuin pyörälaulu maailmalla on 110-vuotias Daisy Bell, jonka esittäjäkunnan eliittiin yhdessä Avaruusseikkailu 2001 –elokuvan Hal-tietokoneen ohella Kylliäinen miehekkäällä äänellään erinomaisen seminaarin päätteeksi liittyi.

- Markku Lahtinen

15.04.2008 07:25 | Markku L.
«  |  »