Tietoiskuja

TIETOISKUJA, kirj. Mikko Kylliäinen

POLKUPYÖRÄTEKNIIKAN SANASTO

Alkuperäisyys on ominaisuus, jota Vanhat Velot etsii ja arvostaa. Pyörän tai sen osan omistajanakin alkuperäinen on uutta arvokkaampi. Alkuperäisen tunnistaa usein patinasta.
Satula eli istuin sopii tai ei sovi hyvin pyöräilijän takamuksen muotoihin.
Tanko on enemmän tai vähemmän mutkikas teräsputkesta taivutettu velon ohjauslaite, jota myös sarviksi kutsutaan.
Vanha velo ei ole mikään muovinen vaijeripyörä, vaan kunnon teräksinen yksivaihteinen. Jaguareilla polkevien faarien ja jopoilevien kukkaislasten ajopelit ovat esimerkkejä vanhoista veloista.
Velo on joissakin murteissa käytetty polkupyörän nimitys. Se juontaa ranskan sanasta velocipede, joka suoraan käännettynä oli pikajalka.
Välitys on kevyt tai raskas, harva tai tiheä, joka tapauksessa jotakin siltä väliltä.

100 VUOTTA SUOMALAISTA POLKUPYÖRÄTEOLLISUUTTA


Nykyaikainen polkupyörä syntyi, kun vapaanapa keksittiin 1890-luvulla. Jo aiemmin pyörä oli saanut ilmatäytteiset kumirenkaat, polkimet ja ketjuvedon. 1890-luvulla sai alkunsa myös suomalainen polkupyöräteollisuus.
Huhtikuussa 1898 Kustaa Merilä avasi pyöräliikkeen Turussa. Muutaman vuoden kuluttua hän ilmoitti Uudessa Aurassa aloittaneensa polkupyörien valmistuksen. Polkupyörän runkoja Merilän yritys Suomen Polkupyörätehdas ja Konekauppa ryhtyi valmistamaan vuonna 1904.
Turusta kehittyi Suomen polkupyöräteollisuuden keskus. Viidestä suuresta tehtaasta kolme on toiminut siellä. 1906 perustettiin Rautateollisuusosuuskunta Pyrkijä, joka aikanaan oli maan suurin valmistaja. 1950-luvulla suosituin pyörämerkki oli Jaguar, jota valmisti Kone ja Terä Oy Tampereella. Se oli aloittanut polkupyörien valmistuksen 1934.
1960-luvulla polkupyörän suosio laimeni mopojen myynnin lisääntyessä. Moni valmistaja sekä kokoaja lopetti toimintansa. Kuntoiluharrastus 1960-luvun lopulta alkaen lisäsi taas myös polkupyörän menekkiä.
Nykyisin suomalaisen polkupyöräteollisuuden perinteitä jatkaa kaksi valmistajaa. Tunturi aloitti toimintansa Turussa 1922 kellarihuoneistossa polku pyöräliikkeenä ja -korjaamona. Helkaman 1950-luvulla alkanut pyöränvalmistus juontaa juurensa Tampereelle 1905 perustetusta konekaupasta.
Lähde: Heikki Kuva, Kaksipyöräisten vuosisata

TAMPERELAINEN POLKUPYÖRÄTEOLLISUUS

Nykyisin Suomessa on jäljellä kaksi polkupyörien valmistajaa, Tunturi ja Helkama. Näiden lisäksi on jonkin verran koontitoimintaa, jossa pyörien osat tuodaan pääosin ulkomailta. Nykyisin Hangossa toimivan Helkaman pyörätehtaan syntyvaiheet liittyvät Tampereeseen.
Heikki J. Hellman avasi talvella 1905 konekaupan Tampereella. Kuten monella muullakin polkupyöräkauppiaalla, myös Hellmanilla tärkein artikkeli polkupyörän ohella oli ompelukone. Hellman myi Oiva- ja Kaleva-merkkisiä polkupyöriä, jotka koottiin ruotsalaisista tai saksalaisista osista. Kun ensimmäinen maailmansota katkaisi tuonnin Saksasta, Heikki J. Hellman siirtyi puutavara-alalle Viipuriin. Siellä hän aloitti myöhemmin pyöräkaupan uudelleen.
Polkupyörien myynti kasvoi 1930-luvulla ja saavutti huippunsa 1938. Seuraavan kerran vuoden 1938 myynti ylittyi vasta 1950-luvulla. Pula-ajan jälkeen vanhat pyörätehtaat Turussa kasvoivat ja Tampereella aloitettiin polkupyörien valmistus. Sahoja ja sahanteriä valmistanut konepaja Sommers & af Hällström & Waldens oli perustamisvuotensa 1897 jälkeen toiminut Husqvarnan edustajana. Pula- aikana yritys etsi uutta tuotantosuuntaa ja päätyi polkupyöriin. Ensimmäisen kerran polkupyörien valmistusta harkittiin johtokunnassa elokuussa 1932. Tuotannon aloittamiseen liittyvien järjestelyjen jälkeen ensimmäiset pyöränrungot valmistuivat syksyllä 1933 vuoden 1934 myyntikautta varten.
Polkupyörätuotannon aloittamisen yhteydessä konepajan nimi muutettiin Kone ja Terä Oy:ksi. Se valmisti polkupyöriä useilla merkeillä, joita olivat muiden muassa Jaguar, Tammer ja Peto. 1950-luvun alussa Jaguarista tuli Suomen suosituin pyörämerkki. Kone ja Terä Oy:n ilmoituksista muistetaan lentäväksi lauseeksi muodostunut iskulause “Ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari”. 1960-luvulla polkupyörän suosio laimeni mopojen myynnin lisääntyessä. Moni valmistaja sekä kokoaja lopetti toimintansa. Kone ja Terän myynti kääntyi laskuun jo 1950-luvun loppupuolella, kun autojen ja moottoripyörien myynti alkoi kasvaa. 1960-luvussa tehtyjen omistusjärjestelyjen seurauksena yhtiön tuotannon laatu kärsi ja vuonna 1962 tehdas haettiin konkurssiin.
Tamperelaisen polkupyöräteollisuuden perinteitä jatkoi SOK:n Jupiter-tehdas, joka sijaitsi Messukylässä. Jupiter ei kuitenkaan ollut kokonaan Suomessa valmistettu pyörä, vaan sen kokoamisessa käytettiin norjalaisia runkoja. Jupitereja koottiin Tampereella vuoteen 1984 saakka, jolloin SOK päätti ryhtyä ostamaan tarvitsemansa polkupyörät.
Lähteet: Heikki Kuva, Kaksipyöräisten vuosisata Ale-Einari Riipinen, Kone ja Terä Oy 1897-1947

VANHOISTA ASETUKSISTA APUA POLKUPYÖRÄN AJOITTAMISEEN


Autoharrastajan tavoin pyörävanhusten ystävää kiinnostaa ajokkinsa ikä. Polkupyörien iän määritys on kuitenkin usein vaikeaa, koska pyöriä ovat isojen valmistajien lisäksi koonneet pienet pajat, joiden arkistot tai kuvastot eivät ole tallella. Edes muistitieto ei aina kerro pyörän tarkkaa ikää. Joitakin suuntaviivoja pyörän iästä saadaan vanhoista tieliikenneasetuksista.
Ensimmäisen kerran polkupyörä pääsi asetuskokoelmaan vuonna 1929. Silloin presidentti Relander antoi yleisen liikennejärjestyssäännön sisältävän asetuksen (25/29), jossa oli määräyksiä polkupyörän varustuksesta: pimeän aikana edessä tuli olla valkeavaloinen lyhty ja takana punainen heijastuslasi, “n. s. kissansilmä”.
Vuoden 1937 asetus liikennejärjestyssäännöstä (490/37) sisälsi “erityiset määräykset polkupyöristä”. Polkupyörässä tuli olla soittokello tai muu sopiva äänimerkinantolaite. Takalokasuoja piti ainakin alaosaltaan maalata valkoiseksi. Pimeällä pyörän edessä tuli olla valkoista valoa heittävä lyhty ja takana punaista valoa heijastava heijastuslaite.
Tieliikenneasetusten avulla pyörä voidaan ajoittaa vain karkeasti. Pyöränvalmistajat ovat ajaneet lainsäädännön edellä turvalaitteiden käytössä: esimerkiksi jarruja lainsäätäjä edellytti polkupyörään vasta vuoden 1957 asetuksessa (331/57). Toisaalta vanhoihin pyöriin on myös voitu asentaa kissansilmiä ja soittokelloja myöhemminkin.

«  |  »