|
|
diamant
Member
Viestejä: 40
Liittynyt: 25.10. 2009
Sijainti: mikkeli |
Lähetetty: 21.02. 2010 06:06
tartteis puiset lokasuojat (eteen ja taakse) voi myös olla kaks taakse niin väsää toisesta lokarin eteen. tietääkö kukaan mistä kannattais katella vai löytyykö teiltä joltain? tai miten saisi väsättyä sellaiset,työkalut kyllä pysyy käsissä mutta lähinnä mietin tuota taivutusta höyrystämään en varmaan heti rupea onnistuisikohan jos laittais altaaseen likoomaan pariks päiväks?
t:Eetu
|
|
  |
seppä perhosta
Member
Viestejä: 84
Liittynyt: 21.03. 2008
Sijainti: |
Lähetetty: 26.02. 2010 08:01
Iltaa hyvää...
Samankaltaisia ajatuksia on ollu ittellänikin, nuista puisista lokasuojista.
Ne on varmasti aika helpot valamistaa ittekki. Pohojanmaalla sanotahan jotta: maharotoonta ei ookkaan. Nuilta soitinrakentajilta sais varmaan hyviä ohojeita, käytettävästä tekniikasta, sen kaaren taivutuksen suhtehen.
Itte ajatteleisin näin: Ensin tehtääsihin tarpeeksi paksusta lankusta lokasuojankaaren muotoinen ns. muotti.Sen kaaren selekä muotoillaan hieman pyöreäksi, että saadaan sivuttaiskuperuutta siihen valamiisehen lokasuojaan.
Se muottikaari kiinnitettääsihin levyyn, vaikka vaneriin tai vaikka lastulevyyn. Siihen levyyn, aivan sen muottikaaren uluko ja sisäreunain tuntumahan porattaisiin oikein kunnon kokoiset reijät ja tarpeeksi tiuhaan.
Nyt oliis työkalu valamis, minkä päälle aletahan tekemään sitä lokasuojaa.
Materiaalina 1 mm. paksuunen puuviilu on varmaan helepoin käsiteltävä. Viilusta leikataan 6 kpl.tta muottikaaren pituusta ja levyistä soiroa, niistä 3 kastellaan kiehuvaan veteen, että kestävät sen taivutuksen. Hyvä puuliima, vaikka Erikeeper sivellään soiroihin, ei alimmaisehen eikä täs vaihees siihen päälimmäiseenkään, siihen ulukopintahan.
Liimatut soirot laitetaan heti tuoreina siihen muottikaaren päälle ja narulla kiristetään niistä reijistä tarpeeksi tiukkaan kuivumaan. Tavallisia liimapuristimia ei voi käyttää, muutoon jää sivuttaiskuperuus tulematta. Sitten ku on kuivunut, liimataan loput kolome soiroa taas samoin niitten kuivuneitten päälle ja annetaan taas kuivua.
Sitten hiotaan ja lakataan, tai maalataan, kuinka nyt vaan se lokasuoja lopulliseen muotoonsa ja porataan kiinnitysreijät.
Tämä on aivan sama tekniikka ku aikoonaansa tehtiin puusta sälesuksia. Jotenkin näin se onnistus.
terv. seppä Perhosta.
|
|
|
diamant
Member
Viestejä: 40
Liittynyt: 25.10. 2009
Sijainti: mikkeli |
Lähetetty: 01.03. 2010 12:19
juu nyt olisi kaksi mahdollisuutta toinen on se että sahaa sopivan kokoiset "lankut" jotka laittaa veteen ja esim viikon päästä (vai liekö pitempiaika)koitetaan taittaa muotoonsa ja sitten muotoillaan oikeanlaiseksi, ei varmaankaan toimi, mutta kokeillaan sitäkin! ja sitten tuo viiluilla kokeilu, no kait se jommallakummalla onnistuu.
t:Eetu
|
|
|
seppä perhosta
Member
Viestejä: 84
Liittynyt: 21.03. 2008
Sijainti: |
Lähetetty: 02.03. 2010 08:05
Iltaa taas!
Uskoisin että tuo viilukonsti on parempi ku yhdestä puusta yrittäminen. Sen varmaan kyllä saa taivutetuksi, se ykspuinen vain pakkaa tukkimahan ittiänsä suoraksi.
Muistan kun lapsena oli niitä, sanottihin "tervasuksia" yhdestäpuusta tehtyjä. Ne kärjet ei pysyny mutkalla ku muutaman päivän ja taas piti laittaa paininpuuhun. Sitten ku tuli sälesukset niin se ongelma poistui.
Tuo pyörän lokasuoja tosin pakotetahan olemaan kaarella kiinnitysraudoissaan, niin on kyllä vähän eri juttu.
Ja toiseksi se lokasuojankaari ei oo jyrkkä että sen mutoonsa pakottaminen kyllä pitääs onnistua. Se puu pitää vaan olla tuoretta. Yritä nyt sinä ja kirijootat kuinka "äijän" kävi.
Yks hyvä puulaji on tuomi. Siinä se puuaines on sellaasta että kestää taivutteluja murtumatta. Ennenaikaan hevosen luokit tehtiin tuomesta ja kyllä pihlajaakin käytettiin.
Vanhatmiehet ns. hautoi sen luokkivärkin saunankiukaalla. Kuumana väännettihin ja laitettihin paininpuuhun.
Työ neuvoo tekijäänsä, tässäkin asiassa.
terv. perhon seppä velo 117
|
|
|
väinö
Member
Viestejä: 32
Liittynyt: 09.10. 2009
Sijainti: |
Lähetetty: 23.05. 2010 06:39
Pikkuisen on vanha aihe, mutta kovin kiinnostava näin puusepälle.
Tietämättä miten projektisi on edennyt, tässä muutamia mietteitäni.
Yhdestä puusta tehden täytyy ehdottomasti höyryttää, muuten ei onnistu. Ja koivu kannattanee siinä touhussa unhoittaa. Pyökki on hyvä ja yleinen muotoonpuristuspuu.
Mutta itsekin käyttäisin viilua, tai miksei laminoinnin voisi tehdä vaikka ohuenohuesta lennokkivanerista vaikka kolmin-nelinkerroin.
Muotin tekisin itse kaksiosaisena, viilut muotinkappaleitten väliin. Toki se päälipinnan muotti on käsipelillä hieman hankala tehdä, mutta sillä saisi tasaisemman ja varmemman puristuksen, ja nopeammin. Muotin kovertamisessa oiva apu olisi sopiva muotohöylä, jonka kätevä tekee itse, kun ei mistään mokomaa löydä. (Pitäisi olla kupera molempiin suuntiin sen höylänpohjan.
Hommassa kannattaa käyttää hitaasti kuivuvaa liimaa, vaikkapa polyuretaaniliimaa, niin ei tuu hoppu. PU on myös säänkeston kannalta hyvä. Tavallisella valkoisella pvac-liimalla tulee tottumattomalle kiire. Toki niitäkin on erilaisia, mutta valikoima taitaa olla kuluttajapakkauksissa kovin niukka.
Laminoisin koko nipun kerralla. On mielestäni varmempaa kuin osissa laminointi.
Kunhan lokasuoja on valmis, niin pintakäsittely öljylakalla: Le Tonkinois tai Rylard. Ekat pari kerrosta ohuella lakalla, että varmasti imeytyy kunnolla ja sitten muutama ohentamaton kerros.
|
|
|
|
|
|
