Luokitukset » tagin Harrastaminen kaikki artikkelit


Päivitetty merkkilista

Päivitetyt pyöränmerkkilistat on luettavissa allaolevasta linkistä. Listalta puuttuu erittäin todennäköisesti merkkejä. Toivomme tietoja päivitettävän. Tiedot osoitteeseen mr(at)sci.fi

Listat on ladattavissa seuraavasta osoitteesta


Samoin on ajatuksissa pyörän etumerkkien kuvien kerääminen. Jos sinulla on kokoelma merkkejä ja voisit antaa sen kuvattavaksi, ole ystävällinen ja sovi toimenpiteistä Markku Lahtisen kanssa. markkuwlahtinen(a)gmail.com



04.12.2010 16:04 | Mikko R.

Vapriikin pyöräilyseminaari 13.4.2008

Pyöräilyn ylistyslauluja

Dosentti Osmo Pekonen on savolainen, joten hänen esitykseensä Juhani Ahosta ja pyöräilystä Pariisissa ei tarvinnut suhtautua vakavasti. Pekonen ruoti Ahon Columbus-pyörän kokemuksia Boulognen metsissä ja Place de l’Etoilella kuin matematiikan tehtävää. Hän kertoi myös omista kokemuksistaan pyörämatkoilta Ranskasta, ja kuvaili pyörän symbolimerkityksiä elämää ylläpitävänä voimana. Hän ei voinut kuvitella Aatamia ja Eeva ilman omenapuuhun nojaavia polkupyöriä – muutenhan paikka ei olisi ollut paratiisi.

Antero Raevuori on tunnettu urheilukirjailija, ja hän vertasikin pyöräretkeilyä Tour de Franceen muutamien valaisevien kuvaparien avulla. Nykypäivän pyörämatkailija on Ranskassa samojen ongelmien, mutta myös samojen ilojen edessä kuin kilpapyöräilijät vuosisadan alussa. Silloinhan kilpailun kiireessäkin oli aikaa pysähtyä nauttimaan ravintolapöytään pitkä lounas, jonka kuluessa saattoi kerätä ympärillä parveilevien kaunottarien puhelinnumeroita. Ihan niin kuin tämän päivän pyörämatkailijakin.

Pyörän ja viinin liitto

Viini ja ruoka kuuluvat pyöräilykulttuuriin edelleenkin. Suomen Ranskan instituutin johtajana toiminut Tarmo Kunnas on järjestänyt lukuisia ilmeisen hauskoja pyöräretkiä Ranskan ihanimmille alueille. Hän on kokemuksesta oppinut, että 25 kilometrin ajon jälkeen on hyvä ottaa neljänneslitra viiniä ja syödä vähän huikopalaa. Pyöräretkeilijää ei vatsan kasvaminen uhkaa, vaikka useamminkin söisi. Kunnas on tunnettu nautintojen puolestapuhuja, ja nautintona hän pitää myös ajamista viljalakeuksien halki mistraalia vastaan. Ylipäätään kaikki, mitä voi tehdä pyöräillessä, on nautinnollista, ja harhaanajo eritoten. Kunnaksen teorian mukaan älykin on kokovartalokokemus, ei vain jotakin korvien välissä.

Edellä olevat esiintyjät ovat Oskari Jalosen seuran jäseniä. Se on suomalais-ranskalaisia pyöräilysuhteita edistävä seura, jonka tavoitteet eivät ole urheilulliset, vaan sivistykselliset ja gastronomiset. Seuran suojeluspyhimys on ranskalainen renessanssikirjailija Rabelais. Oskari Jalonen oli suodenniemeläinen kauppias, jonka vanha “kauppahuone” on edelleen Suodenniemen keskustassa. Kun talolle tehtiin 80-luvulla suursiivous, se oli valmis ottamaan vastaan monia suomalais-ranskalaisten kulttuurisuhteiden edistäjiä. Talo tarjosi vielä viime vuosiin asti Klubit ja Työmiehet pyöräretken, saunomisen ja illallisen päätteeksi halukkaille.

Kaikenlaisia taiteilijoita

Vesa Karonen on tutkinut kirjailijoiden pyöräkokemuksia. Nyt tarkastelun kohteena oli Kalle Päätalo, joka hankki ensimmäisen pyöränsä 11-vuotiaana, oppi heti vemputtamaan ohjaustankoa niin että pyörä pysyi pystyssä, eikä sitten tahtonut millään malttaa öitänsäkään ajamiselta nukkua. Kalle vinkaantui näyttämään ajamisen mallia naapurikylän pojille, jotka suutuspäissään löivät puisen takalokasuojan pirstaksi niin että sälöt puhkoivat kumin, eikä Kallella ollut varaa korjata rengasta ennen kuin neljän vuoden päästä, kunnan jauhoilla kun piti perhettä elättää.

Tutkija Tiina Männistö-Funk on tutkinut kansanperinteen keruun ja museoiden kokoelmien antamien tietojen pohjalta itsetehtyjen pyörien roolia 1800-luvulla. Ylioppilaiden ja ylemmän luokan hankkimien tehdasvalmisteisten isopyöräisten rinnalla eli rikas omatekoisten pyörien kulttuuri. Eritoten maaseutuväestön piirissä osattiin rakentaa kärrynpyöriä ja muita tarvekaluja, ja nähtyjen mallien mukaan rakenneltiin usein kömpelöitä ja raskaskulkuisia polkupyöriä, joiden huomioarvo oli suurempi kuin käyttöarvo. Näitä pyöriä rakenneltiin Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa, siellä missä yrittäjyys edelleenkin on innokasta.

Akustikko Mikko Kylliäinen kertoi pyöräilymusiikista. 1800-luvun lopussa pyöräilyn ihmeellisyydestä riitti puhetta, ja pyörä oli siksi sopiva joutuisan musiikin aiheeksikin. Muutamat pyöräilyklubit Suomessakin sävellyttivät itselleen oman marssin, ja vaskiryhmän tahdittamana oli hyvä järjestää paraateja ja taitoajoja. Pyöräilyyn luontevasti liittyvä romantiikka innoitti myös riimittäjiä ja säveltäjiä, joiden tuotoksia hyräillen niin isopyöräisellä kuin tandemilla ajostakin tuli entistä huvittavampaa. Tunnetuin pyörälaulu maailmalla on 110-vuotias Daisy Bell, jonka esittäjäkunnan eliittiin yhdessä Avaruusseikkailu 2001 –elokuvan Hal-tietokoneen ohella Kylliäinen miehekkäällä äänellään erinomaisen seminaarin päätteeksi liittyi.

- Markku Lahtinen

15.04.2008 07:25 | Markku L.

Kaksipyöräiset veteraanit

Nyt kootaan samojen kansien väliin suomalaisten mopo- ja moottoripyöräharrastajien silmäteriä. Kuten otsikkona oleva kirjan työnimi ”Kaksipyöräiset veteraanit” kertookin, ei kovin tuoreella kalustolla ole kirjaan asiaa. Mitä vanhempi, sen parempi. Alkuperäisyyttä kunnioittavat, ennen vuotta 1980 valmistetut mopot ja moottoripyörät ovat juuri niitä, joita haetaan.

Kuvien lisäksi toivotaan mukaan paitsi tekniset perustiedot, niin ennen kaikkea myös juttuja vehkeen historiasta (viime vuonna tekemäni ”Kun autot olivat Autoja” –kirja tehtiin melkein samalla idealla). Kuvia kannattaa laittaa mukaan useita eri vaihtoehtoja, myös yksityiskohtia. Tekstien ei tarvitse olla loppuun asti mietittyjä; ne muokataan kuitenkin kirjan muuhun tekstiasuun sopivaksi.
Kuvien toimitus CD/DVD:llä, yksittäisen kuvan tiedostokoko mieluiten enemmän kuin 2mt. Yhden kuvan lähettäminen on mahdollista myös sähköpostitse. Teksteistä mukaan tuloste, jossa on omistajan postiosoite= kirja toimitetaan sen valmistuttua kaikille, joiden kuvia kirjaan valitaan. Huom: voit lähettää kuvia vain omista pyöristä.

Laita sähköpostia tulemaan, jos haluat lisätietoja. Ja tietoa saa mielellään levittää niiden korviin, jotka eivät käytä sähköpostia.

Juha Vartiainen
Sotkanniemi 75
70870 HILTULANLAHTI

Toinen sp-osoite varalle: juha.o.vartiainen(at)hotmail.com

Muita kirjojani:

22.02.2008 22:30 | Mikko R.

Wanha Voima

Olen Vanhojen Velojen jäsen nro. 138.

Olen myös jäsenenä Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ry:ssä, jonka kotipaikka on täällä Oulaisissa. Lisätietoja Wanhan Woiman toiminnasta ja tapahtumista löytyy kerhon kotisivuilta osoitteesta www.wanhawoima.fi .

Wanhan Woiman toiminnasta lyhyen kaavan mukaan: Wanhan Woiman toiminta lähti liikkeelle 1990-luvun alussa maamoottoreista ja traktoreista. Kerhon vuosittainen päätapahtuma on pari viikkoa juhannuksen jälkeen järjestettävät Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät. Tänä vuonna ne järjestetään jo 16. kerran.

Jo ensimmäisillä konepäivillä oli mukana maamoottoreiden ja traktoreiden lisäksi myös vanhoja autoja, moottoripyöriä, mopedeja ja polkupyöriä, sekä tietenkin rompetori. Vuosi vuodelta tapahtuma on laajentunut ja monipuolistunut. Oikeastaan tapahtuman nimeä olisi pitänyt muuttaa jo vuosia sitten vastaamaan paremmin sen sisältöä. Ehkä olisi oikeampaa puhua Weteraanikone- ja perinnepäivistä, sillä tuo perinteisten käsityötaitojen vaaliminen, työnäytökset, Naiswoiman perinnekokoelmat ym. ovat lisääntyneet vuosi vuodelta, kun tapahtumaa on monipuolistettu ja siihen on haettu uutta sisältöä.

Weteraanikonepäivien kävijämäärä on ollut viime vuosina säistä riippuen 15.000 – 20.000 vierasta. Maksavia jäseniä kerhossamme on yli tuhat ja alueellisesti heitä on ympäri Suomen Hangosta Lapin perukoille saakka. Weteraanikonepäivien kävijämäärän perusteella se on ehdottomasti tämän alan suurin tapahtuma Suomessa. Etelä-Suomen vastaavissa tapahtumissa on parhaimmillaankin päästy vain noin 3.000 vierailijan tasolle. Myös jäsenmäärän perusteella olemme Suomen suurin tämän alan kerho.

Vuosien saatossa kerho on rakentanut omilla varoillaan Oulaisiin myös toiminnallisen perinnekeskuksen, jossa on kahden suuren konehallin lisäksi erillinen hieman pienempi halli voimakoneita varten, sekä lukuisa joukko muita rakennuksia.

Olisimme erittäin kiitollisia, jos voisitte laittaa Vanhojen Velojen linkkisivuille Kerhojen ja yhdistysten kohdalle linkin myös Wanhan Woiman sivuille ja tapahtumien kohdalle linkin Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät Oulaisissa 4.-6.7.2008.

Toinen asia jonka haluan tuoda esille Wanhan Woiman puolesta on ensi kesän Weteraanikonepäivät. Olemme jo nyt sopineet, että tänä vuonna pyrimme saamaan kaikki kaksipyöräiset entistä paremmin esille. Erityisesti polkupyörien esillesaanti on noussut ykkösasiaksi. Olisimme kiitollisia, jos pystyisitte organisoimaan tavalla taikka toisella Vanhojen Velojen piiristä vanhaa pyöräkalustoa Weteraanikonepäiville. Jos se vain on mahdollista toteuttaa, niin Weteraanikonepäiväthän voisivat olla jopa Vanhojen Velojen yhtenä retkeilykohteena tulevana kesänä. Samalla voisi myös Vanhojen Velojen toimintaa tehdä tunnetuksi.

Yhteistyöterveisin

Pekka Soukka

Waltakunnallisen Weteraanimoottorikerho Wanhan Woiman Webmasteri

06.02.2008 23:55 |

Velomania-kirja

Velomania! Pyörällä halki aikojen, laaja tietoteos polkupyörän historiasta ilmestyy!

Museokeskus Vapriikki julkaisee 1.8.2007 laajan ja runsaasti kuvitetun tietokirjan polkupyörän historiasta. Velomania! Pyörällä halki aikojen on uuteen perustutkimukseen ja kansainväliseen tuoreeseen tietoon pohjautuva teos, jossa ensimmäistä kertaa kerrotaan suomeksi laajasti polkupyörän varhaisvaiheista ja pyörän tulosta Suomeen.

Velomania!-kirjasta järjestetään tiedotustilaisuus Tampereella museokeskus Vapriikin auditoriossa keskiviikkona 1.8. klo 10.00. Kirjan kirjoittajat ovat paikalla tiedotustilaisuudessa.

Kirjan kirjoittajat (Tekn. lis. Mikko Kylliäinen, VTM, tutkija Tapani Mauranen, FM, tutkija Tiina Männistö, kulttuuritoimittaja ja kriitikko Vesa Karonen sekä arkkitehti Markku Lahtinen) ovat pyörä- ja liikennehistorian parissa jo pitkään vaikuttaneita tutkijoita ja alan harrastajia.

Mikko Kylliäinen kertoo kirjan avausartikkelissa pyörän varhaisvaiheista aina paroni von Draisin vuonna 1817 keksimästä juoksukoneesta modernin ketjuvetoisen polkupyörän keksimiseen. Pyörän kehityskulku ei ole ollut suoraviivaista, vaan se on edennyt yrityksen ja erehdyksen kautta kohti nykyistä malliaan. Kaksipyöräisen kehitystahti tiivistyi 1860-luvun Pariisissa, missä ajoneuvo myös sai etupyöräänsä polkimet. Pyörät olivat aluksi samankokoisia, mutta nopeuden lisäämiseksi etupyörä alkoi kasvaa korkeutta niin, että lopulta sen halkaisijaa rajoitti vain ajajan jalan pituus. 1870-luvulla Englannista ja erityisesti Coventryn kaupungista tuli pyörän kehityksen ja valmistuksen “piilaakso”. 1870- ja 1880-luvut olivat polkupyöräteollisuuden innovatiivisinta kautta. Vuonna 1885 esiteltiin matala polkupyörämalli Rover, jossa käytettiin jo ketjuvetoa.

Kylliäisen toinen artikkeli “Pikakulkuri saapuu Suomeen” murtaa myyttejä suomalaisen pyöräilyn alkuajoista. Aikakauden sanomalehtiin ja arkistomateriaaliin nojaten artikkelissa osoitetaan, etteivät ensimmäiset pyöräilijät olleet vain ylioppilaslakkipäistä yläluokan väkeä, vaan myös kansanomainen pyöränvalmistus ja pyöräily alkoi varhain. Pyörä otettiin nopeasti myös hyötykäyttöön.

Tapani Mauranen jatkaa tarinaa 1890-luvulta eteenpäin. Hän tarkastelee artikkelissaan “Ajatte tuulenkeveydellä!” erityisesti tamperelaista pyöräilyä, pyöräkauppaa ja -teollisuutta. Artikkeli kertoo keitä pyöränkäyttäjät oikein olivat ja millainen oli tamperelaisen pyöränvalmistuksen tarina. “Ketterästi polkee faari, faarilla on jaguaari” ja “Peto kulkee pehmeästi” mainoslauseiden takaa löytyvät Kone ja Terä Oy:n tuotantoa olevat polkupyörät Jaguar, Peto ja Panther.

Tiina Männistö kertoo kirjassa naisten pyöräilyn alkuajoista ja pyörään liittyvästi innostuksesta. Vesa Karonen puolestaan valottaa kirjailijoiden pyöräkuvauksia aina pyöräilyn alkuajoilta näihin päiviin. Markku Lahtinen tutustuttaa lukijat hieman vähemmälle huomiolle jääneiden, mutta nykyään yhä suositumpien nojapyörien ja kinnereiden maailmaan.

Kirja on runsaasti kuvitettu. Valokuvaaja Reetta Tervakankaan hienot värivalokuvat polkupyöristä ja arkistojen kätköistä kaivetut kuvalöydöt tarjoavat lukijoille paljon tutkittavaa ja tarkasteltava.

Lisätietoja antaa: projektipäällikkö Kimmo Antila, Museokeskus Vapriikki 040 726 4590, kimmo.antila (at) tampere.fi

Velomania! Pyörällä halki aikojen. Toim. Kimmo Antila

Tampereen museoiden julkaisuja 98. Tampere 2007. Painopaikka: Saarijärven Offset Oy.
ISBN: 978-951-609-334-8.
256 sivua, runsas nelivärikuvitus. Ovh hinta 29 euroa.
Kirjaa myy Vapriikin museokauppa Vinssi.

23.07.2007 18:36 |

Pyöriä myynnissä Mäntässä

Jäsenemme Aarne Tamminen Mäntästä on myymässä noin 15 kpl vanhoja kunnostettuja polkupyöriä 30 – 50 luvulta. Lisäksi paljon osia: hameverkkoja yms. Kyselyt ja yhteydenotot puhelimitse klo 20 jälkeen numerosta 03 4749372

18.08.2005 08:24 |

Maalinpoisto

Onnistuu esim hiekkapuhaltamalla, hiomalla hiekkapaperilla tai lämmittämällä maalipinta kuumailmapuhaltimella ja raaputtamalla maali esim partakoneen terällä.

Hiekkapuhallus saattaa venyttää ohuempia osia kuten lokasuojia, jotka on turvallisinta hioa käsin. Puhaltamismenetelmiä on hellempiäkin esim lasikuulapuhallus.

12.08.2005 10:05 |

Maalaus

Ennen maalausta on hyvä tallentaa esim piirtämällä tai kuvaamalla alkuperäinenväritys, jos sellaista halutaan.

Vanha maali tulee poistaa. Poistoon toimivia tapoja ovat esim maalinpoistoaine, lämmittäminen ja rapsutus.

Maalauspaikan tulee olla kuiva ja pölytön parhaan mahdollisen pinnan saamiseksi.

12.08.2005 10:02 |

Polkupyörän entisöinti

Viittauksia Pikajalka-lehdissä oleviin artikkeleihin (lehden numeroon, järjestysnumeroon, sivuun)

  • Tunturin kunnostamisen yritys 1/2001-1-10
  • Vanhan velon huoneentaulu 1/2001-1-27
  • Palkittu kunnostaja viisaa amatöörejä 1/2002-2-27
  • Herculeksen muodonmuutos 1/2002-2-29
  • Esittelyssä isopyöräinen 1800-luvulta 2/2002-3-33
  • Husse 1/2003-4-11
  • Jopo – jokaiselle polkupyörä 1/2003-4-17
  • Columbia kuntoon 2/2003-5-15
  • Kapularenkaan kitinää pula-aikana 1/2004-6-19
  • Velot vaijeripyöräkurssilla 2/2004-7-33
27.07.2005 21:25 |

Mitä teen kun löydän vanhan pyörän

Kaikkein ensimmäiseksi tulee miettiä aikooko säilyttää pyörän itsellään vai luovuttaako sen vaikka polkupyöräharrastajalle.

Mitä teen kun löydän vanhan pyörän

1. Pyörän elinikä voi pidentyä, mutta siihen kytkeytyvä tunne ja tieto vähentyä pyörää paikasta ja omistuksesta toiseen siirrettäessä. Harkitse ja perustele itsellesi siirron tarpeellisuus.

2. Valokuvaa tai videoi pyörä elinympäristöineen ennen sen mahdollista siirtoa uuteen kotiin. Aisti, kysele ja kirjaa pyörän tarina. Mikä on pyörän historia, mikä sen valmistuksen teollisuushistoria? Onko pyörästä ja sen käytöstä kuvamateriaalia?

3. Ruostunut alkuperäinen mutteri tai seuhkaantunut rengas voi olla arvokkaampi kuin uusi. Nekin kertovat pyörän vaiheista. Pidä ainakin kunnostamisen ajan kaikki pyörääsi liittyvä tallella. Ostokuitit, huolto-ohjeet, ajoluvat; rungon numerot, rekisterinumerot; työkalut, varaosat.

4. Pyörän konservointi, sen säilyttäminen museoituna tekemättä sille mitään – vaiko sen säilyttäminen huoltokunnostettuna ja/tai entistettynä? Mieti mikä on pyöräsi tarkoitus, millainen sille toivomasi uusi elämä.

5. Jos päätät alkaa projektin, mieti, mitä yhtäläisyyttä ja eroavuutta sillä on aiempiin. Pidä kaikki irrottamasi tai saamasi tieto ja tarpeisto tallella. Alkuperäinen on arvokkaampi kuin korjattu, korjattu arvokkaampi kuin vaihdettu.

6. Valokuvaa ja merkitse muistiin yksityiskohtia ennen työhösi ryhtymistä. Valokuvaa entistämisen vaiheet.

7. Voit korjata, olla korjaamatta. Voit entistää uutta vastaavaan kuntoon, olla entistämättä. Voit onnistua työssäsi hyvin, voit pilata projektin. Entistämiseen on saatavissa opastusta. Painotuotteita pyörän tekoajalta löytyy.

8. Älä käytä osia tai menetelmiä (ja vaikkapa maaleja), jollaisia alkuperäisessä pyörässä todennäköisesti ei ole ollut. Vältä tyylijäljitelmät, vältä materiaalijäljitelmät. Säästä mahdollisuuksien mukaan kolhut, mutkat, patina.

9. Parempi yksi polkupyörä hyvin kuin kuusi hutaisten. Harjoittele vähempiarvoisella kalustolla. Muista, ettei kaikkea tarvitse tehdä yksin.

10. Vaatetukseen – jos kuljetat pyörääsi vanhojen polkupyörien kokoontumisajoissa – voit pyrkiä soveltamaan samoja sääntöjä.

27.07.2005 21:23 |

Vanha Polkupyörä

Usein kysytään, mikä on vanha polkupyörä; varmaa vastausta ei ole.

Kuitenkin kaiketikin, ainakin Vanhojen Velojen kokoontumisajoissa vanha pyörä voi olla:

  • vanha
  • vanhalta edes näyttävä
  • muuten erikoinen tai
  • kuljettajaansa iäkkäämpi pyörä.
27.07.2005 21:21 |

Polkupyöristä ja pyöräilystä kertovaa kirjallisuutta

Suomenkielistä kirjallisuutta

  • Tiet ja maakulkuneuvot. Keksintöjen kirja 2. Lönnroth, Arvo J. (toim.), Porvoo 1932.
  • Pyöräily. Raul Hellberg, Porvoo 1937.
  • Polkupyöräkäsikirja. A. I. Valli, Porvoo 1944.
  • Polkupyörä ja mopedi. Rakenne – huolto – korjaukset. Reader´s Digest, Heikki Kaseva (suom.), Keuruu 1975.
  • Kaksipyöräisten vuosisata. Heikki Kuva, Jyväskylä 1988.
  • Pyöräilyn puolesta. Heikki Kuva, Jyväskylä 1990.

Ruotsinkielistä kirjallisuutta

  • Svenskarna och deras velocipeder. Gert Ekström, Hudiksvall 1984.
  • På två hjul. Varbergs museums årsbok 1994.
  • Nymans verkstäder. Cykelgiganten i lärdomsstaden Uppsala. Jean-Paul Darphin, Uppsala 1995.
  • Älskade cykel. Gert Ekström, Stockholm 2001. (Rättelser till första upplagan/ korjauksia ensimmäiseen painokseen)
  • Idrotten i Finland. Wilskman Ivar

Saksankielistä kirjallisuutta

  • Mit dem Rad durch zwei Jahrhunderte. Das Fahrrad und seine Geschichte. Rauck, Volke, Paturi; Stuttgart 1979.
  • Illustrierte Fahrradgeschichte. Jutta Franke, Berlin 1987.
  • Fahrrad, Auto, Fernsehschrank. Wolfgang Rubbert, Frankfurt 1993.

Englanninkielistä kirjallisuutta

  • A History of Bicycles. Serena Beeley, London 1992.
  • Of Bicycles, Bakelites and Bulbs. Wiebe E. Bijker, Carnbridge 1995.
22.07.2005 11:43 |

Tietoiskuja

TIETOISKUJA, kirj. Mikko Kylliäinen

POLKUPYÖRÄTEKNIIKAN SANASTO

Alkuperäisyys on ominaisuus, jota Vanhat Velot etsii ja arvostaa. Pyörän tai sen osan omistajanakin alkuperäinen on uutta arvokkaampi. Alkuperäisen tunnistaa usein patinasta.
Satula eli istuin sopii tai ei sovi hyvin pyöräilijän takamuksen muotoihin.
Tanko on enemmän tai vähemmän mutkikas teräsputkesta taivutettu velon ohjauslaite, jota myös sarviksi kutsutaan.
Vanha velo ei ole mikään muovinen vaijeripyörä, vaan kunnon teräksinen yksivaihteinen. Jaguareilla polkevien faarien ja jopoilevien kukkaislasten ajopelit ovat esimerkkejä vanhoista veloista.
Velo on joissakin murteissa käytetty polkupyörän nimitys. Se juontaa ranskan sanasta velocipede, joka suoraan käännettynä oli pikajalka.
Välitys on kevyt tai raskas, harva tai tiheä, joka tapauksessa jotakin siltä väliltä.

100 VUOTTA SUOMALAISTA POLKUPYÖRÄTEOLLISUUTTA


Nykyaikainen polkupyörä syntyi, kun vapaanapa keksittiin 1890-luvulla. Jo aiemmin pyörä oli saanut ilmatäytteiset kumirenkaat, polkimet ja ketjuvedon. 1890-luvulla sai alkunsa myös suomalainen polkupyöräteollisuus.
Huhtikuussa 1898 Kustaa Merilä avasi pyöräliikkeen Turussa. Muutaman vuoden kuluttua hän ilmoitti Uudessa Aurassa aloittaneensa polkupyörien valmistuksen. Polkupyörän runkoja Merilän yritys Suomen Polkupyörätehdas ja Konekauppa ryhtyi valmistamaan vuonna 1904.
Turusta kehittyi Suomen polkupyöräteollisuuden keskus. Viidestä suuresta tehtaasta kolme on toiminut siellä. 1906 perustettiin Rautateollisuusosuuskunta Pyrkijä, joka aikanaan oli maan suurin valmistaja. 1950-luvulla suosituin pyörämerkki oli Jaguar, jota valmisti Kone ja Terä Oy Tampereella. Se oli aloittanut polkupyörien valmistuksen 1934.
1960-luvulla polkupyörän suosio laimeni mopojen myynnin lisääntyessä. Moni valmistaja sekä kokoaja lopetti toimintansa. Kuntoiluharrastus 1960-luvun lopulta alkaen lisäsi taas myös polkupyörän menekkiä.
Nykyisin suomalaisen polkupyöräteollisuuden perinteitä jatkaa kaksi valmistajaa. Tunturi aloitti toimintansa Turussa 1922 kellarihuoneistossa polku pyöräliikkeenä ja -korjaamona. Helkaman 1950-luvulla alkanut pyöränvalmistus juontaa juurensa Tampereelle 1905 perustetusta konekaupasta.
Lähde: Heikki Kuva, Kaksipyöräisten vuosisata

TAMPERELAINEN POLKUPYÖRÄTEOLLISUUS

Nykyisin Suomessa on jäljellä kaksi polkupyörien valmistajaa, Tunturi ja Helkama. Näiden lisäksi on jonkin verran koontitoimintaa, jossa pyörien osat tuodaan pääosin ulkomailta. Nykyisin Hangossa toimivan Helkaman pyörätehtaan syntyvaiheet liittyvät Tampereeseen.
Heikki J. Hellman avasi talvella 1905 konekaupan Tampereella. Kuten monella muullakin polkupyöräkauppiaalla, myös Hellmanilla tärkein artikkeli polkupyörän ohella oli ompelukone. Hellman myi Oiva- ja Kaleva-merkkisiä polkupyöriä, jotka koottiin ruotsalaisista tai saksalaisista osista. Kun ensimmäinen maailmansota katkaisi tuonnin Saksasta, Heikki J. Hellman siirtyi puutavara-alalle Viipuriin. Siellä hän aloitti myöhemmin pyöräkaupan uudelleen.
Polkupyörien myynti kasvoi 1930-luvulla ja saavutti huippunsa 1938. Seuraavan kerran vuoden 1938 myynti ylittyi vasta 1950-luvulla. Pula-ajan jälkeen vanhat pyörätehtaat Turussa kasvoivat ja Tampereella aloitettiin polkupyörien valmistus. Sahoja ja sahanteriä valmistanut konepaja Sommers & af Hällström & Waldens oli perustamisvuotensa 1897 jälkeen toiminut Husqvarnan edustajana. Pula- aikana yritys etsi uutta tuotantosuuntaa ja päätyi polkupyöriin. Ensimmäisen kerran polkupyörien valmistusta harkittiin johtokunnassa elokuussa 1932. Tuotannon aloittamiseen liittyvien järjestelyjen jälkeen ensimmäiset pyöränrungot valmistuivat syksyllä 1933 vuoden 1934 myyntikautta varten.
Polkupyörätuotannon aloittamisen yhteydessä konepajan nimi muutettiin Kone ja Terä Oy:ksi. Se valmisti polkupyöriä useilla merkeillä, joita olivat muiden muassa Jaguar, Tammer ja Peto. 1950-luvun alussa Jaguarista tuli Suomen suosituin pyörämerkki. Kone ja Terä Oy:n ilmoituksista muistetaan lentäväksi lauseeksi muodostunut iskulause “Ketterästi polkee faari, faarilla on Jaguaari”. 1960-luvulla polkupyörän suosio laimeni mopojen myynnin lisääntyessä. Moni valmistaja sekä kokoaja lopetti toimintansa. Kone ja Terän myynti kääntyi laskuun jo 1950-luvun loppupuolella, kun autojen ja moottoripyörien myynti alkoi kasvaa. 1960-luvussa tehtyjen omistusjärjestelyjen seurauksena yhtiön tuotannon laatu kärsi ja vuonna 1962 tehdas haettiin konkurssiin.
Tamperelaisen polkupyöräteollisuuden perinteitä jatkoi SOK:n Jupiter-tehdas, joka sijaitsi Messukylässä. Jupiter ei kuitenkaan ollut kokonaan Suomessa valmistettu pyörä, vaan sen kokoamisessa käytettiin norjalaisia runkoja. Jupitereja koottiin Tampereella vuoteen 1984 saakka, jolloin SOK päätti ryhtyä ostamaan tarvitsemansa polkupyörät.
Lähteet: Heikki Kuva, Kaksipyöräisten vuosisata Ale-Einari Riipinen, Kone ja Terä Oy 1897-1947

VANHOISTA ASETUKSISTA APUA POLKUPYÖRÄN AJOITTAMISEEN


Autoharrastajan tavoin pyörävanhusten ystävää kiinnostaa ajokkinsa ikä. Polkupyörien iän määritys on kuitenkin usein vaikeaa, koska pyöriä ovat isojen valmistajien lisäksi koonneet pienet pajat, joiden arkistot tai kuvastot eivät ole tallella. Edes muistitieto ei aina kerro pyörän tarkkaa ikää. Joitakin suuntaviivoja pyörän iästä saadaan vanhoista tieliikenneasetuksista.
Ensimmäisen kerran polkupyörä pääsi asetuskokoelmaan vuonna 1929. Silloin presidentti Relander antoi yleisen liikennejärjestyssäännön sisältävän asetuksen (25/29), jossa oli määräyksiä polkupyörän varustuksesta: pimeän aikana edessä tuli olla valkeavaloinen lyhty ja takana punainen heijastuslasi, “n. s. kissansilmä”.
Vuoden 1937 asetus liikennejärjestyssäännöstä (490/37) sisälsi “erityiset määräykset polkupyöristä”. Polkupyörässä tuli olla soittokello tai muu sopiva äänimerkinantolaite. Takalokasuoja piti ainakin alaosaltaan maalata valkoiseksi. Pimeällä pyörän edessä tuli olla valkoista valoa heittävä lyhty ja takana punaista valoa heijastava heijastuslaite.
Tieliikenneasetusten avulla pyörä voidaan ajoittaa vain karkeasti. Pyöränvalmistajat ovat ajaneet lainsäädännön edellä turvalaitteiden käytössä: esimerkiksi jarruja lainsäätäjä edellytti polkupyörään vasta vuoden 1957 asetuksessa (331/57). Toisaalta vanhoihin pyöriin on myös voitu asentaa kissansilmiä ja soittokelloja myöhemminkin.

22.07.2005 10:58 |